Osto-opas osa 3: Kärsivällisyys ja humina päässä

Nettiveneen selailu voi olla hyvinkin rentouttavaa ja innostavaa puuhaa. Mitä varusteita haluaisin, että veneessä olisi jo valmiiksi? Millaisia veneitä omalla alueellani on myynnissäni? Entäs tietyn mallin veneitä, montako niitä on Suomessa kaupan? Missä ovat meitä lähimmät?

Tai sitten se voi olla hyvin turhauttavaa. Kun löydät omiin tarpeisiin sopivan venetyypin ja ehkä tarkankin mallin, käyt katsomassa lähiseudulta löytyvät sen tyyppiset veneet ja toteat, etteivät ne herättäneet suuria tunteita puoleen tai toiseen, tai jos herättivät niin negatiivisia viboja.

Varusteiden tutkiminenkin voi olla innostavaa! Tiesitkö, tuollaisenkin voi saada veneeseen! Oletko huomannut, että näinkin pieniin veneisiin on asennettu septitankkeja (vessansäiliö)? Katso millainen keittiö! Hei akkujen lataaminen aurinkokennoilla on niin tätä päivää, tuollaista venettä etsitään!

Ja sitten kun olet selvittänyt erilaisten vessojen toimintaperiaatteet ja tyhjennysmahdollisuudet ja akkujen kapasiteettia ja mahdollisen jääkaapin keskimääräistä tuntikulutusta ja aurinkokennon kykyä ladata akkua ja laskenut, että mihin kaikkeen muuhun saatat tarvita veneessä energiaa, ja kuinka monta vuorokautta pärjäät ilman maasähköä niin voin kertoa, että päässä humisee!

Taisin huudahtaa ihan ääneen, että aikalisä!

Koitti siis se ilta, kun en halunnut kuulla halaistua sanaa koko veneprojektista. Kun en halunnut miettiä septitankin optimaalista litramäärää tai sitä minne veneilijän kuuluu kemiallinen vessa tyhjentää. Kun en halunnut selvittää ympäristöystävällisiä vessakemikaaleja tai googlata venejääkaappien vetoisuuksia litroina. Halusin antaa aivojen levätä. Kerätä voimia. Kerätä ajatuksia. Purkaa huminan.

Syntyi ajatus blogista. Jos kerran tällaista tietoa ei ole kootusti mistään saatavilla ja jos kerran olemme nähneet vaivan selvittääksemme tämän kaiken, niin ehkä joku muukin voisi hyötyä tästä tiedosta? Ehkä meidän selvitystyömme päästäisi jonkun toisen helpommalla.

Vaikka venettä koskevat valinnat perustuvat aina omiin tarpeisiin ja mieltymyksiin, niin ehkä jossakin on joku muu, joka pohtii juuri samoja juttuja ja voisi hyötyä joko samasta tai sitten siitä toisesta näkökulmasta.

Ehkä samalla jäsentyisi se kaikki kaaos omassa päässä.

Venevapaan illan (ja buranan) jälkeen päätimme kuitenkin vielä alkaa selvittää seuraavana aamuna veneen kuljetusmahdollisuuksia. Entä jos venettä katsoisikin vähän kauempaa? Guy 22 veneitä oli merellä ja Tampereen sekä Jyväskylän seudulla myös tosi siistin näköisinä yksilöinä kaupan.

Lauri soitti kuljetusfirmaan. Tampereelta veneen tuonti Saimaalle maksaisi 800€. Tuntui aika paljolta. Lauri soitti toiseen firmaan: 2000€! Jos kuljetuksen hinta on puolet veneen hinnasta niin tuntuu aika rajulta. Vieläkö pystyisimme sen 800€ maksamaan veneen hinnan päälle? Ehkä. Soitto ekaan firmaan uudestaan: se olikin veroineen ja kaikkineen 1800€ (mikä lie hinnannousu oli käynyt, taisi ensimmäiseksi heittää väärän summan...).

Epätoivoinen hetki! Ehkä se kuljettaminen ei sittenkään olisi niin hyvä idea.

Muistelin nähneeni vuosi sitten Imatralla FennoCupin H-venekisaan veneiden tulleen ihan henkilöauton vetämällä trailerilla ja mietin, että olisiko se mahdollista myös suht saman kokoluokan veneellä. Voisiko venettä kuljettaa maanteitse itse? Viestiä H-veneellä purjehtivalle ystävälleni, sille lapsemme kummille, josta aiemminkin blogissa on ollut maininta. Hän vahvisti tiedon, että kyllä niitä ihan maantiellä kulkee trailerilla. Soitto omalle isälleni. Isän mielestä se ei ole mahdollista, yhdistelmästä tulee niin korkea (veneen syväys 1,50m). Lauri tekee laskelmia kuinka paljon vene saa painaa ja kuinka paljon auto ja kuinka paljon traileri. Käytännössä ehkä mahdollista, mutta koska olo jäi varsin epävarmaksi sen suhteen, että osataanko tehdä se itse niin päätimme kokeilla vielä yhden vaihtoehdon.

Entä jos veneen ostaisi Jyväskylästä? Mikkelistä löytyisi useampia veneiden kuljettamiseen erikoistuneita kuljetusfirmoja. Jos ei toisikaan sitä maanteitse Imatralle saakka vaan minimoisi kuljetusmatkan? Jyväskylää lähimpänä olisivat Ristiina, Mikkeli ja Anttola. Vihdoin tärppäsi! Lauri sai puhelimen päähän kuljetusfirman, jonka tekemässä tarjouksessa oli jo järkeä.

Lauantaina suuntasimmekin Jyväskylään katsomaan kolmea Guy22 venettä. Yhdellä niistä oli aiemmalla omistajallaan ollut blogi: s/y Gjtta. Yksi vetäytyi esittelystä (oli tullut vaimolta palautetta, ettei venettä saanutkaan myydä) ja yhden tarinan tiedättekin jo ;).

Menomatkalla oli aikaa kirjoittaa blogitekstiä, jonka löydät täältä.

Kävipä niin, että ensimmäistä venettä katsomaan mennessä päädyimme väärään satamaan Säynätsalossa. Olin jo ottanut Alvarin kantoreppuun, joten päätin kävellä satamasta toiseen. Hikisessä heinäkuun helteessä kantoreppu oli vähän tukala ratkaisu, mutta näimmepä leijasurfaajia! Myöhemmin Laurin tutustuessa s/y Gjttaan, me katselimme kuinka leija nosti surffaajan korkealle ilmaan, pudotti veteen ja kuinka leija sukelsi myös Päijänteeseen. Tyyppi pääsi rantaan vain uimalla. Kävimme siis s/y Gjttassa erikseen, sillä sen masto oli kaadettuna kannelle ja Alvarin saaminen veneeseen olisi ollut noh... Kovin hankalaa.