Kuten olen sanonut, olemme innokkaita, mutta purjehtijoina varsin kokemattomia. Olen itse ollut miehistönä purjeveneessä puolivuotiaasta asti. Täytyy kyllä myöntää, että ihan ensimmäiset kesät menivät veneen kajuutan pohjalla leikkien. Seuraavina kesinä otimme haltuun solmuja ja merimerkkejä, ja kuuntelimme kipparin käskyjä: kiristä genuaa, löysää barduuna, nappaa kiinni poijusta. Teininä, kun olisi riittänyt jo älliä enemmän purjehtimisen oppimiseen, luin mieluiten Harry Pottereita sitlodassa tai keulapiikissä tai istuin keulakaiteella kuuntelemassa Offspringiä.
 |
| Lauri purjehtimassa viime tiistaina Imatran sataman edustalla. |
On siis myönnettävä, että teoriassa tiedän, mitä purjeveneessä tehdään, tiedän miten purjeet nostetaan ja miten niitä huolletaan, kun tehdään
jiippi. Mutta kun pitäisi osata ajaa venettä windexin ja purjeesta roikkuvien lankojen mukaan, niin olen aivan hukassa. Jälkikäteen voin avoimesti myöntää, että kyllä muuten kaduttaa, ettei tullut opeteltua enemmänkin purjehdusta teknisesti silloin, kun siihen oli niin oivat mahdollisuudet.
Myöhäistä se ei ole vieläkään. Perusteita on muisteltu kesällä mökillä TerhiSail -jollalla. Ja tällä viikolla omaa venettä odotellessa suuntasimme Imatran Purjehdusseuran tiistaipurjehdukselle. Voin todellakin suositella (ja vain ihmetellä miksemme ole aiemmin osallistuneet). Täällä kokeneet kipparit ottavat miehistöksi kokemattomia ja kyllä myös kokeneempia purjehtijoita. Jos jotain sanoisin, että ota mukaan, niin pelastusliivit tai ainakin hanskat, liivejä löytyy todennäköisesti myös lainaksi. Säähän sopiva vaatetus ja ehkä vesipullo. Kipparikokous on siis tiistaisin klo 17:30 Kolmessa Ankkurissa ja siitä siirrytään veneille. Viime tiistaina purjehdittiin rataa sataman edustalla. Täydellistä purjehtimisen opetteluun! Jatkuvia tilanteita ja muuttuva tuulensuunta.
Ja se opittavan tiedon määrä. Ihan voin nyt lähteä siitä, että itselläni ei ollut mitään kokemusta
spinnun kanssa purjehtimisesta. Omien vanhempieni veneessä sen pinta-ala oli valtava ja spinnupuomi kamalan painava. Kyllä se mukana roikkui ja aina kaiteeseen kolkotti ja sen varassa käytiin uimassakin, mutta en muista sitä purjehtimisessa käytetyn. Ja olihan tuossa meidän tiistaisessa H-veneessäkin spinnun kanssa aika puljaaminen, mutta neljän hengen voimin se hoitui näppärästi, eikä siinä tiistaisessa tuulessa H-veneen
fokalla olisi mihinkään päässytkään. NIIN SIISTIÄ!
Kun sitten korvissa kuuluu erilaisia käskyjä (tässä ne lueteltu satunnaisessa järjestyksessä): tulee venda/jiippi, valmiina kääntöön, kiristä spinnunbarberia, löysää
alagaija ja ylägaija ja mietit, että MITÄ!? niin pakko sanoa, että kysyin varmaan kymmeneen kertaan, että mitä se ja se sana tarkoittaa. Palaan myöhemmin tähän purjehdussanastoon ihan omana postauksenaan, sillä se saattaa herkästi kuulostaa vieraan korvaan brassailulta ja siltä, että nyt halutaan päteä ja urakalla. Mutta ehkä tämän kuvan myötä selvenee se, miksi asioilla on hyvä olla nimiä:
 |
| Köysiä purjeveneessä riittää ja on hyvä, että niitä on sekä värikoodattu, että selvästi nimetty. |
 |
| Tältä näyttää ihminen, joka on juuri viettänyt pari tuntia Saimaalla purjehtien. |
Veneessämme oli kärsivällinen kippari, joka jokaiseen mitä-kysymykseen ja miksi-kysymykseen sinnikkäästi vastasi. Lämmin kiitos hänelle! Lupasi myös lainata venettään meille ja toivotti tervetulleeksi taas viikonpäästä. Ratapurjehduksen loputtua Lauri sai purjehtia veneen takaisin satamaan (ei sentään laituriin asti). Oli hassua lähteä laiturista purjeilla ja palata siihen purjeilla. Oli siistiä oppia purjehtimaan spinnulla ja oli mahtavaa saada taas se fiilis, minkä voi saavuttaa vain purjeveneen kannella. Ja hei, kiitos lapsenvahdeille!
Kommentit
Lähetä kommentti