Muksut matruuseina - Purjeet kaakkoon!
Tervehdys sinä lukija, olet lukemassa tämän blogin toista päivitystä. Ensimmäisessä osassa esittelimme itsemme ja tässä toisessa saat tietää, miksi tällaisen blogin perustimme.
Perheessämme on puhuttu veneen hankinnasta jo useamman kesän ajan. Aina veneilykauden kynnyksellä kuume nostaa päätään ja heinäkuun helteiden aikaan Nettivene-sivustoa selataan jo yötä päivää. Ensimmäisenä kesänä päätimme, että purjevene sen olla pitää. Sittemmin meitä alkoi arveluttaa, että tulisiko siitä kuitenkaan mitään kahden pienen lapsen kanssa. Päätettiin antaa ajatuksen itää.
Toisena kesänä Nettiveneestä selattiin erityisesti ht-veneitä (hard top), siis sellaisia joilla pääsisi matkaan tuosta läheisestä venerannasta ja joilla voisi koluta lähiseudun rantoja kesäiltaisin, jossa olisi pieni tila lapsille simahtaa unten maille ja joka toisaalta suojaisi pahimmilta tyrskyiltä. Helppoa veneilyä lasten kanssa, taisi olla kirkkaana tähtiajatuksena mielessä. Homma kaatui siihen, että Lauri alkoi miettiä, ettei kesäsäässä ehkä olekaan kivaa ajaa katon alla, vaan miellyttävämpää olisi, jos saisi ajella ihan taivasalla. No. Annetaan hautua.
Tänä kesänä vauvamme vei kaikkien huomion ja niin pääsi käymään, että Lauri yllätti meidät kaikki, kun mökkilomamme aikana esitteli löytäneensä meille sopivan purjeveneen, ihan siitä kunnasta, missä mökkeilimme. Hetken aikaa asiaa äimistelin. Mietin, että kolme lasta ja purjevene. Uhka vai mahdollisuus? Tätä mökkiterassilla pohtiessani purjehdustaidoton mieheni kaivoi mökkirannassa väärinpäin lekotelleen Terhi Sail 375 -aluksen (jollaksi se kai lasketaan). Nosti isäni kanssa maston pystyyn, katsoi YouTubesta enkun kielisen 20 minuutin pituisen videon 'kuinka oppia purjehtimaan', nosti purjeet ja lähti testaamaan. En ole ikinä itse purjehtinut Terhi Saililla yksin, joten nostin hattua rannalta innokkaalle ja sinnikkäälle miehelleni.
Tämä blogi tulee olemaan paitsi tarina kahden suht kokemattoman purjehtijan taipaleesta veneilijöksi (ainakin se olisi tavoitteena), niin myös vinkkiblogi lasten kanssa veneilyyn. Oma vene vaan vielä puuttuu. Veneen ostoon liittyy muutama mutka ja muuttuja ja niihin liittyvien selvittelyjen myötä kumpusi ajatus perheveneilyaiheisesta blogista. Jos samalla jäsentyisi omat ajatukset ja toivon mukaan niistä olisi iloa jollekulle muullekin veneen hankkijalle. Vaikka hyvin usein näkyy purjehtivia lapsiperheitä, en löytänyt ainoatakaan blogia, jossa olisi annettu konkreettisia vinkkejä siitä, mitä huomioida, kun lapsiperhe lähtee venekaupoille.
Ja hei! Toiveena toki siintää, että tämä blogi muuttuu venekauppojen myötä myös reissublogiksi. Sellaiseksi, jossa voisi jakaa vinkkejä Saimaalle silloin, kun purjeveneessä on mukana pieniä lapsia. Ehkä hyviä luonnonsatamia missä yöpyä, kun veneen keulapiikissä uinuu pikkuisia gastilaisia (miehistönjäseniä) tai hyviä leikkivinkkejä silloin, kun keskellä selkää iskee heinäkuinen pläkä (tuuleton hetki).
Perheessämme on puhuttu veneen hankinnasta jo useamman kesän ajan. Aina veneilykauden kynnyksellä kuume nostaa päätään ja heinäkuun helteiden aikaan Nettivene-sivustoa selataan jo yötä päivää. Ensimmäisenä kesänä päätimme, että purjevene sen olla pitää. Sittemmin meitä alkoi arveluttaa, että tulisiko siitä kuitenkaan mitään kahden pienen lapsen kanssa. Päätettiin antaa ajatuksen itää.
Toisena kesänä Nettiveneestä selattiin erityisesti ht-veneitä (hard top), siis sellaisia joilla pääsisi matkaan tuosta läheisestä venerannasta ja joilla voisi koluta lähiseudun rantoja kesäiltaisin, jossa olisi pieni tila lapsille simahtaa unten maille ja joka toisaalta suojaisi pahimmilta tyrskyiltä. Helppoa veneilyä lasten kanssa, taisi olla kirkkaana tähtiajatuksena mielessä. Homma kaatui siihen, että Lauri alkoi miettiä, ettei kesäsäässä ehkä olekaan kivaa ajaa katon alla, vaan miellyttävämpää olisi, jos saisi ajella ihan taivasalla. No. Annetaan hautua.
Tänä kesänä vauvamme vei kaikkien huomion ja niin pääsi käymään, että Lauri yllätti meidät kaikki, kun mökkilomamme aikana esitteli löytäneensä meille sopivan purjeveneen, ihan siitä kunnasta, missä mökkeilimme. Hetken aikaa asiaa äimistelin. Mietin, että kolme lasta ja purjevene. Uhka vai mahdollisuus? Tätä mökkiterassilla pohtiessani purjehdustaidoton mieheni kaivoi mökkirannassa väärinpäin lekotelleen Terhi Sail 375 -aluksen (jollaksi se kai lasketaan). Nosti isäni kanssa maston pystyyn, katsoi YouTubesta enkun kielisen 20 minuutin pituisen videon 'kuinka oppia purjehtimaan', nosti purjeet ja lähti testaamaan. En ole ikinä itse purjehtinut Terhi Saililla yksin, joten nostin hattua rannalta innokkaalle ja sinnikkäälle miehelleni.
 |
| Lauri harjoittelee purjehdusta huikeassa, joskin melkein tuulettomassa heinäkuun helteessä. |
Tämä blogi tulee olemaan paitsi tarina kahden suht kokemattoman purjehtijan taipaleesta veneilijöksi (ainakin se olisi tavoitteena), niin myös vinkkiblogi lasten kanssa veneilyyn. Oma vene vaan vielä puuttuu. Veneen ostoon liittyy muutama mutka ja muuttuja ja niihin liittyvien selvittelyjen myötä kumpusi ajatus perheveneilyaiheisesta blogista. Jos samalla jäsentyisi omat ajatukset ja toivon mukaan niistä olisi iloa jollekulle muullekin veneen hankkijalle. Vaikka hyvin usein näkyy purjehtivia lapsiperheitä, en löytänyt ainoatakaan blogia, jossa olisi annettu konkreettisia vinkkejä siitä, mitä huomioida, kun lapsiperhe lähtee venekaupoille.
Ja hei! Toiveena toki siintää, että tämä blogi muuttuu venekauppojen myötä myös reissublogiksi. Sellaiseksi, jossa voisi jakaa vinkkejä Saimaalle silloin, kun purjeveneessä on mukana pieniä lapsia. Ehkä hyviä luonnonsatamia missä yöpyä, kun veneen keulapiikissä uinuu pikkuisia gastilaisia (miehistönjäseniä) tai hyviä leikkivinkkejä silloin, kun keskellä selkää iskee heinäkuinen pläkä (tuuleton hetki).
Kommentit
Lähetä kommentti