Ei niin tavallinen heinäkuinen lauantai

Tänään oli se päivä, kun veneenostotarjous meni läpi. Se oli ensimmäinen vene, missä lapsemme kävivät ja ainoa vene, jonka he ilmoittivat haluavansa. Vaikkei heillä virallista äänivaltaa tässä asiassa ollutkaan, niin kivahan se oli kuulla, että miellyimme koko perhe samaan veneeseen.

Niin siinä tosiaan kävi, että toinen Jyväskylässä tänään tsekatuista Guy 22 veneistä hurmasi meidät, ja paitsi vene niin myös sen herttaiset omistajat. Yhteensä neljää samanlaista venettä kävimme siis katsomassa, ja tämän veneen iäkkäämpi pariskunta oli ensimmäinen, joista jäi vaikutelma, että vene on ollut omistajilleen tärkeä. Että siitä on pidetty huolta ja sen kanssa on koettu hyviä hetkiä. Nämä ovat niitä asioita, joita omassa veneessä arvostaa: turvallisuutta ja tunnelmaa. Kun hinnastakin päästiin yhteiseen ymmärrykseen, niin näyttää siltä, että meistä tulee lähiaikoina veneen omistajia!

Ensireaktioko?

Olen innoissani, kauhuissani, järkyttynyt, peloissani, onnellinen, hämmästynyt ja mitähän vielä.

Pi-hoo, purjeet mastoon! Laineet loiskivat laitoihin, pi-hoo, purjeet mastoon! Meri kimmeltää, mainio purjesää - PI-HOO! Nyt peräsin lujasti tassuihin, jää Muumilaakso ja talo, kiidämme rauhassa seikkailuun, majakassa on valo. 

Soili Perkiö - Hannele Huovi, Merenhuiske - Muumiperheen lauluretki)